Minulla on ristiriitainen suhtautuminen sosiaaliseen mediaan. Myönnän, että minua hieman harmittaa, etten pysty toimimaan täysin ilman sitä. Nostan kuitenkin itselleni hattua siitä, että olen pystynyt kivuitta siirtymään elämään, jossa minä käytän somea eikä some minua. Useampi vuosi siihen meni.
Kahdentoista kansanedustajavuoteni aikana tapahtui valtaisa globaali muutos ihmisten viestinnässä ja tavoitettavuudessa – sosiaalinen media tuli ja kasvoi hyökyaallon lailla. Minun näkökulmastani se alkoi kiltistä ja kiinnostavasta Facebookista, johon oli jännää mennä mukaan. Miten helposti asioista pystyikään kertomaan niin ystäville kuin vieraillekin! Ja oli niin helppo nähdä, mitä muille kuului. Täytyy myöntää, että melko pian alkoi kyllästyttämään ihmisten postaukset ruokalautasista..
Puolentoista vuosikymmenen aikana some palveli ensin helppona viestintäkanavana, mutta lopulta siitä tuli painolasti. Oli niin monta kanavaa, missä ”piti” olla läsnä ja osallistua keskusteluun ja korjata (usein tahallista) väärinymmärrystä ja muunneltua totuutta. Iso osa ajasta tuntui menevän ihan toisarvoiseen hommaan. Hulluin somen kanavista oli Twitter (nykyinen X) ja sieltä lähdinkin jo yli 5 vuotta sitten. Kärjistetysti siellä heiluu vain hullut ja politiikan toimi(tta)jat. Se on sairas kanava, joka sairastuttaa käyttäjänsä.
Suljin Facebook-tilini Pitkänäperjantaina 2023. Tuolloin ajattelin, että olen poissa sieltä muutaman kuukauden. Olin poissa puolitoista vuotta! Usein huokaillaan, että olisipa vuorokaudessa yksi tunti enemmän. Se on helppo saada sulkemalla somekanavat! Kännykästä on niin tuhottoman helppo napsauttaa eri sometilit auki ja ”vain vähän vilkaista”. Yllättäen noista vilkaisuista kertyy monelle jopa tunteja päivässä. Sitä sopii itse kunkin miettiä, mistä se aika omalla kohdalla on poissa.
Politiikan maailman jättämisen jälkeen on ollut helpottavaa, ettei kaikesta tarvitse olla mielipidettä. Asioita voi vain seurata – ja mikä ihanaa, olla myös seuraamatta! Uskon vakaasti, että maailmalla osataan sotia, tappaa ja tehdä monenlaista muuta vääryyttä vaikka minä en sitä hetki hetkeltä seuraa. On etuoikeus elää tiedostaen, että minulla on mahdollisuus valita, millaisia asioita päästän mielenrauhaani liikuttamaan.
Miten sitten pidän huolta mielenrauhastani? Yksi, hyyvin yksinkertainen keino on se, että olen palauttanut puhelimen puhelimeksi. Tarkoitan tällä sitä, että poistin siitä Facebookin, Instagramin (jota en ole oppinut edes käyttämään) ja myös kaikki eri lehtien äpit, YLEä lukuunottamatta (siitä kohta lisää). Eipä eksy sormi napauttamaan jotain kanavaa auki, kun äppejä ei ole! Facebook on pöytäkoneellani, mutta toistaiseksi en ole siellä käynyt edes joka viikko. Nyt tuntuu, että poistan puhelimesta myös YLE:n äpin, sillä aivan viime viikkojen aikana sen otsikointityyli on muuttunut: otsikot ovat alkaneet muistuttaa iltapäivälehtien otsikointia eli haetaan sensaatiomaisuutta ja kärjistämistä. En tykkää ja äänestän poistamalla äpin. Koska voin.
Suosittelen kokeilemaan puhelimen riisuntaa. Arvokkain ”omaisuutemme” on huomiomme. Sitähän sosiaalinen media meiltä verissäpäin hamuaa itselleen. Se, mihin kiinnitämme huomiomme, kasvaa. Haluatko sinä lisätä mielesi seesteisyyttä vai huolia, pahaa mieltä tai ristiriitoja? Mielenrauha on pohja hyvinvoinnille. On voimaannuttavaa tajuta, että siihen voi itse vaikuttaa pieninkin teoin. Kaikista tärkein on meissä sisällämme, ei missään ulkopuolellamme. Anna itsellesi lahjaksi enemmän aikaa omille ajatuksillesi ja tunteillesi. Hiljaisuus on paljon arvokkaampaa kuin maailman melu.
