MITÄHÄN MUUT AJATTELEVAT TÄSTÄ?

Mitähän muut ajattelevat tästäkin? Tämän lauseen olen kuullut lukemattomien ihmisten suusta läpi elämäni. Välillä se on tullut huokaisuna, välillä vähän enemmän kuin ilmaan heitetyn kysymyksen muodossa ja välillä jopa pienen epätoivon sävyttämänä. Tunnustan, että kyseinen lausahdus on aina heräämään minussa ärsytyksen tunteen.

Vasta nyt kypsällä iällä olen tajunnut, kuinka paljon muiden ihmisten reaktioiden, torjunnan, arvostelun ja pahan puhumisen pelko rajoittaa ihmisten elämää, haaveiden toteutumista. Jopa melko pieniltä tuntuvia asioita jätetään tekemättä, kun pelätään, että ”joku” ei tykkäisi siitä.

Tarkoitan pienillä asioilla esimerkiksi sellaista, ettei uskalleta pukeutua sillä tavoin kuin itse haluaa tai leikata sellaista kampausta, missä itse viihtyy, kun pelätään ”jonkun” pahastuvan siitä. Isommat asiat, mitä jätetään tekemättä muiden arvostelun pelossa voivat olla mitä tahansa, mutta yleensä jotakin, mitä todella pitäisi rohjeta tehdä; jotain mitä oma sydän pitää tärkeänä.

On hyvä pohtia, kuka se ”joku” tai keitä ne ”muut” ovat, joiden mahdollinen mielipide on meille niin tärkeä, että sen annetaan vaikuttaa omiin valintoihin. Onko sellainen ”joku” oikeasti olemassa ja jos on, miksi hänen mielipiteellä on meille niin suuri merkitys? Entä ne ”muut”? Onko näitä ”muita” edes mahdollista nimetä vai onko kyseessä vain oman mielen luoma joukko ihmisiä?

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole parjata ihmisiä, jotka miettivät (liian usein), mitä muut heistä ajattelevat ja antavat näiden ihmisten mahdollisten mielipiteiden vaikuttaa heidän tekemisiinsä. Kirjoitan tästä aiheesta kannustaakseni ja rohkaistakseni kaikkia elämään omannäköistä elämää, tekemään valintoja, jotka itsestä tuntuvat hyvälle.

Useat meistä on kasvatettu melko tasapäistävässä kulttuuriympäristössä, missä erottautumista tai yksilöllisyyttä ei ole pidetty erityisen arvokkaana. On kannustettu sopeutumaan ja sulautumaan joukkoon.

 Ja onhan sekin totta, että suomalaiseen kulttuuriperimään kuuluu jossain määrin kateus ja sen kyljessä usein kulkee mukana pahansuopa puhe. Eli tavallaan moni ehkä suojautuukin ihan aiheellisesti kateellisten panettelulta, kun pitää niin sanotusti kynttiläänsä vakan alla.

Mutta siltikin haluan kannustaa rohkeuteen! Kukaan ei voi tehdä ratkaisuja ja valintoja sinun puolestasi eikä kukaan voi täydellisesti asettua sinun housuihisi ja tietää, mitkä ratkaisut ja miksi ovat oikeita ja parhaita juuri sinulle ja juuri siinä elämäntilanteessa. Vain sinä voit -ja saat- tehdä omat valintasi.

Asia on myös niin, että ihmiset ajattelevat ja puhuvat aina ja usein mielipiteet ovat sitä varmempia, mitä vähemmän asiasta tiedetään. Ja ihmisten puheisiin ei pysty juurikaan vaikuttamaan tekipä niin tai näin.

On myös niin, että me saatamme kuvitella ihmisten mielenkiinnon omia asioitamme kohtaan paljon todellista suuremmaksi. Ehkäpä muita ei ihan niin paljon meidän asiat kiinnostakaan, kuin mitä itse kuvittelemme?

Olipa niin tai näin, neuvoni on: elä elämääsi omien arvojesi ja mieltymystesi mukaisesti, nauti, ole onnellinen! Niin kauan kuin et tee ratkaisujasi muiden kustannuksella tai rahoilla, sinulla on syntymäoikeus elää omannäköistäsi elämää.

Varmaan olet kuullutkin, että lähellä kuolemaa olevat ihmiset eivät juurikaan kadu tekemiään valintoja, vaikka ne olisivat jälkikäteen osoittautuneet ”vääriksi”, mutta jos kuolevaa jokin eletyssä elämässä kaduttaa, niin se on rohkeuden puutteessa tekemättä jätetyt asiat. Tämän olen saanut itsekin todistaa lukuisia kertoja, kun olen saanut olla sairaanhoitajana lähellä kuolevaa potilasta saattohoitotyössä.